Kesä oli Käpylässä poikkeuksellinen ja ihanat ulkona puuhastelusäät jatkuivat pitkälle lokakuuhun. Mikä oiva tekosyy olla pois näppäimistön ja blogin kirjoittelun ääreltä. Yllättäen pihalla tuli kuitenkin puuhattua jotain.

Kaatuva piharakennus

Pihallamme nököttää sympaattinen punamultamaalilla maalattu piharakennus, joka on vuosien saatossa pahasti kallistunut toisesta päästä, osa laudoista on heikossa kunnossa ja katto vuotaa. Tässä akuuttien remontointihommien vähentyessä aloitimme syksyllä vajan hoivaustoimenpiteet. Tarkoitus on oikaista seiniä, korjata katon vuotokohdat, pysäyttää lautojen mätäneminen ja siistiä vaja niin, että tilaa voidaan käyttää paremmin hyödyksi.

Pikkuprojektiksi aikaa on kulunut yllättävän paljon ja hiki on tullut useaan otteeseen. Tässä on itse kukin ollut ihmeissään, mihin sitä taas ryhdyttiin, mutta kerrotaan tästä tarkemmin, kun projekti etenee!

Projektin kaivuutöiden yhteydessä löytyi talomme vanhojen purettujen kaakeliuunien kaakeleita runsain mitoin.

Pihan kaatojen tasaus vol. 2 – lapiolla

Kaivinkone kävi viime keväänä pihallamme mylläämässä, mutta muutama paikka jäi vähän vaiheeseen, kun emme vielä silloin tienneet, miten piha muotoutuu. Ja niin Matti otti lapion kauniiseen käteen, kaivoi ylimääräiset nurmikot pois muun muassa parkkipaikan laidalta, korvasi mullan murskeella ja korjasi kaadot.

Postilaatikko löysi vihdoin paikalleen

Anu osti meille uuden postilaatikon noin vuosi sitten. Keväällä uusien portinpylväiden asennnuksen yhteydessä vanhasta postilaatikosta katosi jopa jalka ja postilaatikkovanhus päätyi nököttämään maahan.  Ajatus oli tuolloin, että “uusi postilaatikko asennetaan aivain juuri“.

Niinpä niin. Mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen ja aika monta kuukautta se vanha laatikko sai maassa pyöriä kunnes syksyllä lopulta tuli sen aika siirtyä eläkkeelle. Ensin siis haalittiin vajasta kaikki tarpeellinen: postilaatikko, lapio, vatupassi ja S100 kuivabetoni (soveltuu hyvin tällaisiin valuhommiin).

Tärkein ja haastavin homma oli löytää oikea paikka postilaatikolle. Onneksi apuna oli isompi tiimi. Kun paikka oli päätetty ja monttu kaivettu, tökättiin postilaatikon jalka monttuun ja tuettiin se muutamalla isommalla kivellä.

Seuraavaksi oli vuorossa betonin sekoistus ja valu. Tämä oli kaikkien osallistujien mielestä hirvittävän jännää ja ensimmäinen kerta, kun pääsi läträämään betonilla!

Betonin piti antaa kuivua pari päivää, minkä jälkeen postilaatikko kiinnitettiin jalkaan. Aikaa kului koko hommaan kuopan kaivuineen, betonin valuineen alla tunti. Sitä voi taas miettiä, miksi tätäkin hommaa lykättiin kuukausitolkulla.

 

Sireeniaidan asennus

Olemme pidemmän aikaa miettineet, mitä tekisimme tontin takarajalle. Tähän asti siellä on ollut viehättävä hieman ruosteinen ja vino verkkoaita. Koska tontin takarajalla ei ole kunnon aitaa, piha on ollut jopa liiankin avara, vailla näkösuojaa tai varjoa auringolta.

Erilaisten vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen Anu päätyi siihen, että jatkamme muiden tontin aitojen linjaa ja asennamme myös taakse sireeniaidan. Kaki muuta sireeniaitaa ovat levinneet turhankin tiheiksi, eikä taimilla ole enää riittävästi elintilaa. Sireenit alkavat myös vähitellen ajoväylälle, joten päätimme ottaa taimet uutta aitaa varten oman pihan taimista.

Syyskuun lopulla oli istutustalkoot. Tulevan aidan paikalle hahmoteltiin ensin sopiva jako taimia varten. Sitten kaivettiin pari kymmentä monttua taimia varten. Tämä oli ehkä projektin työläin vaihe. Itse asennus sujui kohtuu mutkattomasti asettamalla taimi montuun ja lapioimalla vähän multaa päälle. Ohje oli, että ei saa tampata maata liian tiiviiksi.

Seuraavan viikon ajan taimia kasteltiin reilusti päivittäin. Keväällä aletaan vahtia, lähtevätkö sireenit kasvamaan vai joudummeko sittenkin taimikaupoille.

Uuden terassin siirto oikealle paikalle

Joku saattaa muistaa kirjoituksen viime keväältä, jossa Matti teki terassin yhdessä päivässä. Kesän myötä olemme päätyneet siihen, että terassin tuli väärään paikkaan. Hupsis! Syksyllä olikin sopiva aika siirtää se paikoilleen.

Homman piti olla hyvin suoraviivainen. “Työnnetään sitä vähän tuohon suuntaan ja sitten se on ihan hyvä“. Eiku.

Terassi oli rakennettu noin 80 cm päähän pihavajan seinästä, sillä vajan seinän vieressä oli alunperin kukkapenkki. Terassi päätettiin kuitenkin siirtää kiinni vajaan. Työ alkoi sillä, että ensin kaivettiin perustukset uudelle paikalle.

Tämän jälkeen edessä oli “työnnetään se paikalleen” -vaihe. Työntäminen kyllä onnistui, mutta terassi jäi kantamaan keskeltä ja muistutti lähinnä moniulotteista keinulautaa. Ei aivan täydellinen ratkaisu. Terassi nostettiin siis lekaharkkojen päälle ja kaivettiin terassin alta ylimääräinen maa pois.

Vaikeuskerrointa lisäsi terassin alla oleva sora ja sen alle oikeaoppisesti asennettu suodatinkangas, joka nyt piti paikoitellen rikkoa. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi voinut pyytää vaikka kantoapua paikalle, jolloin terassin olisi voinut kantaa kokonaan pois tieltä ja kaivuutyö olisi helpottunut merkittävästi. Mutta aloitettua työtä ei tietenkään voinut enää tässä vaiheessa jättää kesken.

Homma hoitui lopulta myös omin voimin ja terassi saatiin paikoilleen yhden iltapäivän aikana. Myöhemmin asennettiin vielä nupukivet kiertämään terassin reunaa, jotta terassi sopisi paremmin meidän pihaan.

Nupukiviralli jatkuu

Eräänä lokakuun iltana 21:30 pihaan ilmestyi peräkärry, jossa oli 1500 kiloa nupukiviä ja pari parrua. Naapurimme oli ulkoiluttamassa koiraansa ja voi vain kuvitella, että on ihmetellyt meidän erikoisia harrastuksiamme.

Nupukiviä hankittiin, jotta saataisiin kevällä alkanut urakka valmiiksi. Ajatus oli rajata kivillä siististi nurmikko, kukkapenkit ja pihatie. Meidän välinen sopimus oli, että kivet voidaan hankkia, kunhan ne eivät jää lumen alle lojumaan, vaan asennetaan myös maahan. Kivikasan nähtyään Matti alkoi kyllä vienosti vihjailla, että ehkä tämä kaikki ei ihan tänä syksynä ole valmista.

Homma alkoi, kuten niin monesti, kaivamalla iso monttu. Sitten luotilangalla linjattiin kivien paikka, heitettiin montun pohjalle asennushiekkaa ja alettiin hommiin. Ehkä keväisestä noin 150 nupukiven asennuksesta oli jäänyt lihasmuistiin jokin jälki, sillä työ lähti etenemään vauhdilla. Viimeksi ei ollut myöskään asennushiekkaa ja se teki työstä merkittävästi hitaampaa ja ärsyttävämpää. Hiekka on tässä tilanteessa hienoa maa-ainesta, joka mahdollistaa kivien hienosäätämisen helpommin. Muita tärkeitä työkaluja ovat lapio, luotilanka, kuminuoja, mittanauha ja pieni puutarhalapio.

Matin asentaessa nupukiviä muu perhe otti täsmäiskun kukkapenkkeihin. Innokkaiden pikkuapurien avustuksella kukkapenkkeihin istutettiin noin 150 tulppaania, krookusta ja helmihyasinttia. Saman viikonlopun aikana tippui päivässä meidän pihan kaikkien puiden lehdet, jotka sijoiteltiin kukkapenkkien ja aiemmin istutettujen sireenintaimien suojaksi.

Lopputulos oli tosi hyvä. Kun nurmikon ja kukkapenkin rajaus saatiin jämptiksi, muttui pihan ilme selvästi.

Pro tip of the day: Suunnittele kivetyksen muodot tarkalleen ennen kuin alat hommiin. Tällä kertaa tehtiin muutama kohta kahteen, kolmeen kertaan, koska kaari oli väärän muotoinen, tai kukkapenkin leveys ei näyttänyt kivalta.

Uusi vanha kakluuni ruokasaliin

Lokakuun aikana ruokasaliin valmistui vanhan puretun kakluunin paikalle uusi 1900-alun kakluuni. Se näyttää aivan upealta, vaikka muutama mutka tässäkin matkassa oli. Kun saamme kaakeliuunin joulukuussa käyttöön, kirjoitamme siitä vähän perusteellisemmin.

Syksy on mennyt näissä merkeissä. Seuraavaksi siirrytään pihalta sisäpuuhasteluihin. Tavoitteena on saada huonekalut nikkaroitua ja sisustus kuntoon (pääasiassa) ennen muuton vuosipäivää 15.12.2019.

-Matti ja Anu