Palasimme kesälomalta alkuviikosta. Olimme matkan ajan lueskelleet uutisia kovista helteistä ja pelkäsimme pihan muistuttavan palatessamme lähinnä erämaata. Pihaan saapuessamme yllätys oli melkoinen, sillä muutamaa pientä kellertävää kohtaa lukuunottamatta piha näytti voivan erinomaisesti. Istuttamamme nurmi oli lähtenyt hyvin kasvuun, mutta ennen kaikkea marjapensaat ja hedelmäpuut pursuivat hedelmiä.
Olimme jättäneet punaviinimarjapensaat ja kirsikkapuun ilman verkkoja. Pidimme todennäköisenä, että linnut söisivät suuren osan tämän vuoden sadosta, mutta elämä on ollut sen verran hektistä, että ei haittaisi vaikka tänä vuonna tämä show jäisi välistä. Toisin kävi. Liekö räkätit sitten muuttaneet helteitä pakoon Lappiin, mutta meillä ei ainakaan ole kukaan käynyt.
Punaviinimarjapensaiden oksat roikkuivat hedelmien painosta lähes maassa ja kirsikkapuu pullisteli marjoja. Vain kaikista ylimpien oksien marjoja kävi muutama närhi ja mustarastas maistelemassa.
Kolmessa päivässä kerättiin 30 litraa punaherukkaa ja lisää on vielä kypsymässä pensaissa vaikka kuinka. Kirsikkapuusta poimittiin niin ikään 20 litraa hedelmiä, toinen mokoma taitaa vielä odotella poimijaansa.
Tuloksena on litratolkulla punaviinimarjahilloa (kanelilla maustettuna ja ilman), pakastettuja punaviinimarjoja ja ihana ameriikan mallin kirsikkapiiras. Tämä ei kelvannut lapsille, mutta ihanan raikas aikuiseen makuun. Laitoimme myös kanelilla, tähtianiksella ja neilikalla maustettua kirsikkalikööriä tekeytymään jouluksi.
Tässä vaiheessa marjoista oli saatu käytettyä vain murto-osa ja pieni paniikki alkoi iskeä. Mihin kaikki nämä marjat oikein laitetaan? Puhumattakaan siitä, että marjojen perkauspuuha alkoi jo keskellä hellettä käydä työstä.
Reseptivinkkejä, anyone?
Onneksi anopilta löytyi vanha kunnon mehumaija ja niin keitimme kaksi maijallista punaviinimarjamehua ja yhden maijallisen hapankirsikkamehua. Hapankirsikkamehun pitäisi muuten auttaa nukahtamiseen. Mehustuspuuha käy nopeasti, sillä marjoja ei tarvitse perata vaan pelkkä huuhtelu riittää.
Karviaispensaat alkavat nekin jo täyttyä marjoista. Viime vuonna niistä tehtiin karviaishilloa, joka on todella herkullista juustojen kanssa.
Seuraavaksi taitaakin olla aika käydä omenapuiden kimppuun. Omenasato näyttää tänä vuonna olevan samaa luokkaa punaviinimarjojen kanssa. Omenapuiden oksat roikkuivat niin, että täytynee alkaa pikaisesti poimimaan hedelmiä ennen kuin oksat katkeavat. Suunnitelmissa sadon varalle on ainakin meidän lasten lemppari, eli uuniomenahilloa. Matti haaveilee myös oman omenasiiderin tekemisestä.
Jääkaappi ja pakastin pursuavat C-vitamiinia ja kesän makuja. Helteelle ei näy loppua, mutta täällä haaveillaan jo lämpimästä punaviinimarjamehusta.
-Anu
Puutalo Käpylässä 